Minusta näyttää, että me ihmiset olemme pahasti menettämässä otettamme elämämme johtamisesta. Sen sijaan, että vaivautuisimme itse tuumailemaan, että mikä minulle ja läheisilleni on parasta, annamme kaikennäköisten voimien riepotella meitä milloin mihinkin suuntaan. Näin siitä huolimatta, että lähes viikoittain uutisoidaan mitä ristiriitaisimmista tutkimustuloksista kansan liikkeiden taustalla. Onko tullut missään vaiheessa mieleen, että se mikä lukee lehdessä (tai vielä pahempaa netissä), ei ehkä olekaan totta? Olisiko jopa ostettu tutkimus? Tai onko enää edes olemassa objektiivista näkemystä? Entä onko tullut mieleen, että me luomakunnnan kruunut, joilla on tuota aivokapasiteettia reilusti käytössä, uhraisimme hetken sille, että miettisimme ihan itse, mikä meille voisi olla parasta?
Onhan se haasteellista, kun elämäämme vaikutetaan isolla rahalla ja kerrotaan, mikä juuri nyt on niin helvetin trendikästä, mutta onhan tässä jotain aivan perverssiä, kun mukamas reality tv-sarjat tai idolsien etsinnät alkavat viedä sitä vähäistä vapaa-aikaa, joka pitäisi käyttää elämiseen. Oman elämän elämiseen, eikä piiruntarkasti käsikirjoitettuun muiden mukamas todellisen elämän tai menestystarinoiden tarinoiden tirkistelyyn. Viihdettä pitää olla, mutta onko minkäänlaista mieli- tai muistikuvaa, miten mukavaa voi olla läheisten ihmisten kanssa? Se saattaa olla jopa paljon palkitsevampaa kuin seurailla aikakautemme ultimate ilmiötä: keltaisen lehdistön ”uutisointia” BB-talon tapahtumista.
Kaikenlaisten ilmiöiden perässä juokseminen ja muiden elämän kautta eläminen sitten johtaa sujuvasti siihen, että kun omalle elämälle pitäisi tehdä jotakin, niin keinot on ihan loppu. Samat vaivat, murheet ja vapinat vuodesta toiseen ja mikään ei muutu. Ei auta vaikka kuinka valittaa tai katsoo lukuisia tv-ohjelmaa läskin poltosta, terveellisestä elämästä tai muutoin vaan elämäänsä hallitsevista, onnellisista ihmisistä. Ei lopu vuotuinen kesävaatteiden kutistuminen, ei aamuköhiminen, epäterve elämä tai kehon henkinen ja fyysinen pahoinvointi. Onneksi markkinoilta löytyy tähän ratkaisu: Personal Trainer! On hyvä, että palvelua on tarjolla, niille jotka sitä todella tarvitsevat, mutta ajatushan on ihan absurdi: ulkoistan hyvinvointini johtamisen! Yrityksissä vaalitaan viimeiseen asti niitä asioita, jotka ovat liiketoiminnan kannalta ydintä. Yksityiselämässä sitten ulkoistetaan elintoimintojen kannalta ydinasiat! Ai niin – näiden palveluiden käyttäjät saattavat olla niitä samoja ihmisiä, joiden pitäisi johtaa muita. Ihmisiä, jotka eivät selviydy edes itsensäjohtamisesta. Ei ihme, että hyvän johtamisen perään huhuillaan…
Yrittäjille ja johtajille itsensäjohtajuus on haaste suurimmasta päästä. Siitähän näissä taitolajeissa on isolta osalta kyse. Erityisen haasteelliseksi lajin tekee se, että kun näinä aikoina jo perusasioiden hallinta näyttää tuottavan useille vaikeuksia, niin näissä rooleissa pitää olla jatkuvasti valmiutta johdatella itsensä epämukavuusalueilla – valmiutta kyseenalaistaa ja haastaa nykyinen, matkata tarkastelemaan liiketoimintaa tutun ja turvallisen alueen ulkopuolelta. Jos näin ei tapahdu, kehitys loppui siihen paikkaan ja tulokset ovat sen mukaiset. Toki näihinkin ”tulevaisuusmatkoihin” on saatavissa apuja, mutta se ei ole oleellinen asia, vaan se halu, joka yrittäjän ja johtajan on synnytettävä itsestään ollakseen valmis tällaiseen tarkasteluun. Se, jos mikä vaatii itsensäjohtamisen ylevää taitoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti