”Vau!”, toteaa nykyaikainen aikaan ja paikkaan sitomaton dynaaminen johtaja hyväilleessään uutta työkaluaan. Älypuhelin! Nyt hän tavoitettavissa vieläkin paremmin kuin kommariaikana. Nettiliikenne sujuu. Sähköpostilla voi pistää alaiselle ohjetuista aivan mobiilisti ja kun koko porukalla on nyt samanlaiset, niin ei olla rajoittuneita työaikaan. Ja facessa voi kohentaa some-imagoaan ihan milloin vain. ” Eki heitti hauskan videolinkin. Tykkään! Tää on kyllä vähän tuhma, mutta pitää jakaa, niin kaikki huomaa, miten rento olen.” Kaikki on mallillaan ja uusi teknologia avaa johtamiseen aivan uusia ulottuvuuksia. ”Vitsi. Nyt alkaa tapahtua!” Tarkemmin ajatellen kaverillehan oikein tyrkytetään Vuoden Dynaaminen Johtaja –titteliä (myöh. turhan jaarittelun välttämiseksi lyh. VDJ).
”Joukkoja johdetaan edestä!” Suuri totuus. Suuren ihmisen sanomana. Mutta mitä se tarkoittaa arjen johtamisessa? Esimerkillisyyttä? Läsnäoloa? Välittämistä? ”Joo, ei varmasti. Ei ole korpisoturin puhetta. Ruotsalaishinttien höpinää!”, tuumailee VDJ-kandidaatti, joka on juuri aloittamassa yksikkönsä historian suurinta muutosprojektia. Hän on pitänyt henkilöstötilaisuudessa alkuhehkutuspuheet. Tehokkaasti. Turhia perustelematta – nyt on aika toimia! Hän on suurin ilmauksin kertonut, miten tärkeä nyt alkava muutosprojekti on, miten meidän on kaikkien osallistuttava ja miten yhdessä voimme saavuttaa loistavia tuloksia. Ulkopuolinen asiantuntija on kuvailemassa prosessin läpivientiä, kun VDJ-kandidaatti tuntee oikeaa reittään vasten houkuttelevan värähtelyn. Joku soittaa! Hetkeäkään epäröimättä VDJ-kandidaatti nappaa puhelimensa, harppoo kiireisen näköisenä sanomatta kohti käytävää vastaten iloisesti tervehtien soittoon jo salin puolella. ”Tää mun dynaamisuus ei voi olla tarttumatta noihin nahjuksiin.” Samaan aikaan hiukan muutosvastarintaisuuteen taipuvainen pikkutakkipäällikkö maalailee puhelun kulkua mielessään: ”Sori, että nyt tällai häiritsen. Mun sähköinen kalenteri prakas - monelta se meidän sählyvuoro on tänään?” Jää arvoitukseksi oliko puhelu tärkeä vai ei. Henkilöstölle viesti kuitenkin meni perille: se oli tärkeämpää kuin keskittyminen tähän äsken elämää tärkeämmän muutosprosessin läpivientiin. Nyt on kaikilla lupa käyttäytyä samoin. Tulokset ovat aina johtajan esimerkin mukaiset.
Sama meno jatkuu näinä aikoina aika monen firman palavereissa – tietotekniikka vie huomion ja läsnäolo on sivuseikka. Joskus on tilanteita, että on pakko olla tavoitettavissa. Se on ihan ymmärrettävää. Silloin vain olisi hyvä kertoa tilanne kaikille ja sopia käytäntöä. Sitä kutsutaan ihmisten kunnioittamiseksi ja tilanne hyväksytään poikkeuksetta. Itse olen alkanut ennalta perustelemattomissa tilanteissa systemaattisesti hiljennellä puhetta ja lopulta ollut ihan hiljaa. Niin kauan, että kaikki huomaa, että nyt on jotain pielessä. Jonkun mielestä tämä on johtajan nöyryyttämistä. Minusta se on oikeudenmukaisuutta. Niinhän johtajakin nöyryyttää alaisiaan istuttamalla heitä niin merkityksettömässä sessiossa, että hänelle itsellään on lupa tehdä sen aikana kaikkea muuta kuin olla läsnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti