Olen useamman vuoden aikana päässyt erilaisissa toimeksiannoissa vertailemaan melkoisen yritysjoukon menestymisen edellytyksiä. Päämiehelle toimitusverkostoja kasattaessa perehdytään ja analysoidaan potentiaalisten verkostoyritysten tavoitteet ja kulttuuri varsin syvällisesti. Ihan viime ajoilta hiukan toisen tyyppinen toimeksianto liittyi VTT:n, Castle Consultingin ja Kemi-Tornio AMK:n kanssa toteutettuun Jaloterästen jatkojalostusmahdollisuuksien selvittelyyn Suomessa. Tämän myötä oli käytössä melkoinen muiden keräämä haastattelumateriaali. Kaikissa tapauksissa oikein hyökkää silmille se, miten omistajien tahtotilan, johdon tavoitteellisuuden, kyvykkyyden ja uusiutumisen sekä liiketoiminnan omaehtoisen kehittämisen poltteen yhdistelmä näyttäisi vahvasti määrittelevän yrityksen menestymisen ennusteen. Lähes kaikki muu on järjestettävissä. Eikä tässä näytä edes olevan haasteena markkinan kehittyminen – aina löytyy yrityksiä, jotka suhdanteesta riippumatta menestyvät ja jopa uivat vastavirtaan. Kyse on enemmänkin siitä miten markkinan muutoksia ennakoidaan ja miten ne hyödynnetään.
Haasteitahan teknologiateollisuuden yrityksillä riittää, mutta erityisen paljon niitä on yrityksillä, joiden johto ei ole vieläkään havahtunut siihen, että lamaa edeltänyt nousukiito ei taidakaan olla tulossa takaisin. Ei ainakaan samoilla hinnoilla. Ei olla ilmiönä kovin kaukana siitä, mitä elektroniikkateollisuudelle tapahtui ulosliputuksessa. Silti vastaan tulee yrityksiä, joilla on kova usko siihen, että nyt on vähän vaikeaa, mutta samoilla mennään kuin ennen lamaa. Samoin luettavakseni on annettu haastattelumateriaalia, jossa yrittäjä kertoo kannattavuuden kehittyneen suotuisasti. Samaan aikaan sijoitetun pääoman tuotto on negatiivinen. Yhteistä näille yrityksille on se, että ne ovat ulkoistaneet liikkeenjohtonsa. Tyypillisesti ne ovat olleet jonkun ison päähankkijan talutusnuorassa, joka on kertonut vuosittain mitä tehdään ja millä hinnalla. Yrityksellä ei ole käytännöllisesti katsoen minkäänlaista erottumisen lähdettä. Ja mikä pahinta omistajilta ja johdolta puuttuu kyky asettaa omalle liiketoiminnalleen tavoitteita, miettiä asiakastarpeita tai kilpailuedun synnyttämistä. Tämä on surullista, mutta niin kauan kuin johto ja omistajat elävät harhaisessa maailmassa, ei kukaan voi auttaa.
Jotkut yritykset ovat selvinneet lamasta hyvin pienin kolhuin ja ovat nopeasti taas kasvu-uralla. Parhaiden jatkuvaa kehittymistä ei lama edes haitannut. Nyt en tarkoita niitä, jotka saivat kulut sopeutettua nopeasti, mikä ei kovin kummoisia taitoja tarvitse, vaan niitä yrityksistä, jotka kasvattivat markkinaosuuksiaan laman aikana. Tyypillistä näille yrityksille on halu ja kyky tehdä asioita eri tavalla kuin muut. Halu uudistua. Tällainen toimintakulttuuri lähtee omistajien tahtotilasta ja yritysjohdosta, joka on kykenevä näin toimimaan. Enemmän kuin mistään muusta tässä on kyse ajattelutavasta ja sen levittämisestä organisaatiossa. Liian monilla on taipumusta pitäytyä liian pitkään tutulla turvallisella alueella ja vasta äärettömän kriisin kaatuessa päälle pakon edessä uudistua. Nyt vaan muutokset ovat niin isoja, että pienillä liikkeillä ei välttämättä enää pärjää ja voittamisen nälkä olisi johdon toimesta synnytettävä. Paikalleen jäänti on todella turmiollista ja organisaatio olisi saatettava kannattavan kasvun tavoittelun moodiin. Tilanne on suurin piirtein sama kuin valmentajakaverini Slemmy jaksoi muistuttaa hiukan liian vähään tyytyville jääkiekkoilijoille: ”Tasapeliä ei voi lähteä pelaamaan! Sen pelin häviät varmasti!” Nyt voisi sitä vastoin olla vihdoin aika alkaa tehdä asioita uudella tavalla – aika heittää pk-teollisuuden ilmaveivi! Ja miettikääpä tätä: parin vuoden päästä yhtiökokouksessa joukko osakkeenomistajia siunailee Mertarannan äänellä: ”Taivas varjele, mitä sieltä tulee! Sieltähän tulee osinkoja!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti