Vastaushan on… Niinpä. Kysymyksen pitäisi olla itse asiassa turha, mutta siitä huolimatta aika moni yrittäjä ei pysty vastaamaan kovinkaan yksiselitteisesti. Asia on jäänyt ehkä vähän vähemmälle huomiolle yritystä perustettaessa, kun ensimmäinen ajatus on ollut hyödyntää omaa osaamistaan. Vielä nytkin se saattaa olla hiukan liian vähällä pohdinnalla ja näin muodostua jopa uhkaksi – jos unelma puuttuu, sitä on vaikea lähteä toteuttamaan. Mahdollisuuksien hyödyntäminen kääntyy mörköjen esiinmarssiksi ja tarvittavia päätöksiä ei synny. Selkeä omistajan tahtotila vastaavasti antaa hyvät lähtökohdat menestymiselle odotuksina ja valmiutena ottaa riskiä. Omistajan tahtotilassa on se mielenkiintoinen piirre, että ei ole olemassa oikeaa tai väärää omistamisen syytä. Se kenen rahat on liossa, saa ihan itse päättää, mitä niillä tehdään. Tärkeintä on, että tahtotila on tiedossa ja selkeästi kommunikoitu hallitukselle. Hallituksen tehtävä kun on sitten toteuttaa se omistajien tahtotilaa.
Omistajuuden eri muotoja on helppo lähteä pohtimaan listattujen yritysten kautta. Odotukset on varsin helppo määritellä – maksimi tuotto ja riskit toimialan mukaan. Valtaosa sijoitusyhtiöistä kertoo varsin selvästi, mikä on heidän sijoituspolitiikkansa: n vuoden kuluessa x – kertainen tuotto ja sitten irtautuminen. Aika tavalla eri tavalla taas ajattelee perheyrittäjä, joka haluaa jättää yrityksensä perintönä lapsille – ei mitään äkkinäisiä liikkeitä ja riskit pidetään kohtuullisina. Yksityisistäkin toki löytyy niitä, joilla on reippaasti etunojaa. Kaiken kaikkiaan hyvin erilaisia odotuksia ja riskejä. Kun yrityksen johtamisen lähtökohdat voivat olla näin monimuotoisia, olisi parasta lausua nämä ajatukset ääneen ja sitten alkaa johtaa yritystä sen mukaisesti. Pahimmillaan nimittäin hommasta tulee varsin takkuista – olipa niitä odotuksia kerrottu tai ei, ne ovat olemassa. Ne ohjaavat ajatuksia ja jokaista päätöstä. On turha käyttää energiaa arvailuun, kun isot linjat saadaan selville hyvin yksinkertaisesti selkeällä viestillä omistajien tahtotilasta. Tästä kohtaa jatkaa sitten hallitus.
Yrityksen elinkaaressa on muutama kohta, joissa omistajien tahtotilan tunnistaminen on erityisen tärkeää. Ensimmäinen niistä on yrityksen perustamisvaihe – riippumatta siitä, onko yrityksellä yksi vai useampi omistaja. Yksin yrittäjän kannattaa miettiä asia selväksi itsensä kanssa ja toimia sitten johdonmukaisesti. Helpottaa ja nopeuttaa päätöksentekoa huomattavasti. Useamman yrittäjän kimpassa asian käsittelyn merkitys vain korostuu. Miettikääpä esimerkiksi päätöksentekoa koskien isoja panostuksia tulevaisuuteen, jos osa omistajista hakee pikavoittoja ja osa haluaisi rakentaa tulevaisuutta minimiriskillä lähinnä ammatinharjoittajan näkökulmasta. Tilanne on aivan kestämätön ja luulen, että tämä on jopa monen yrityksen kehityksen estä näinäkin päivinä. Yhtenevän tulevaisuuden näkymän vallitessa ollaan jo melko kovassa vauhdissa yrityksen kehittämisessä.
Elinkaaren vaihe, joka tulee vastaan joillakin yrityksillä ja jossa omistajien tahtotilan yksiselitteisyys on erittäin merkityksellinen, on uusien omistajien tai mahdollisten pääomasijoittajien mukaantulo. Olen kuullut lukuisia kertomuksia riistäjäpääomasijoittajista, joiden mukaan tulon jälkeen kaikki meni aivan sekaisin. Osa näistä kertomuksista selittyy sillä, että pääomasijoittamisen kulttuuri ja osaaminen tässä maassa on aika rajallista. Vähintään yhtä usein kysymyksessä on se, että yrityksen perustaja ei uusia omistajia hakiessaan ole vähääkään miettinyt, mihin kelkkaan nyt lähdetään ja miten erilainen omistajapolitiikka pääomasijoittajalla on hänen omaansa verrattuna. Pääomasijoittajia on hyvin erilaisia ja he pääsääntöisesti kertovat hyvin avoimesti oman tahtotilansa. Se on heidän etunsa. Omistajapolitiikan lisäksi sijoittajilta on myös hyvin terveellistä selvittää, mitä muuta he tuovat yritykseen kuin pääomaa. Pelkän pääoman perässä ei kannata juosta. Molemmat selviävät kysymällä, mutta valintojen tekeminen edellyttää, että pääomia hakevan omistajan oma tahtotila on täysin kirkas.
Kolmas omistajien tahtotilan selkeyttä edellyttävä elinkaaren vaihe on hetki, kun yrityksen hallitukseen otetaan ulkopuolisia jäseniä. Miten he voivat toteuttaa omistajien tahtotilaa, jos se ei ole selkeä ja sitä ei ole kommunikoitu? Ja miksi ylipäänsä ottaa hallitukseensa ketään, jos ei tiedä, mikä heidän tehtävänsä on omistajien tahtotilan toteuttamisessa? En varmasti ole ainoa, joka on pohtinut, miksi ulkopuolisia hallitusjäseniä käytetään niin vähän, vaikka toisaalta löytyy paljon näyttöjä merkittävistä hyödyistä, joita hyvin toteutetulla hallitustyöllä on saavutettu. Luulen, että tässä on yksi iso syy. Yritysten omistajat eivät tiedä, miksi omistavat yrityksensä. Minulla oli viime viikolla ilo työskennellä puoli päivää Great Place to Work:in toimitusjohtajan Panu Luukan kanssa ja hänen kertomansa havainnot johtamisen tilasta tässä maassa vahvistivat melkoisesti näkemystäni. Panun benchmarkit edustivat niitä edistyksellisiä yrityksiä, jotka haluavat olla hyviä työpaikkoja. Niissäkin on näissä asioissa haasteita. Entäpä, jos otanta koskisi koko maata? Ensimmäinen kysymys, jonka itse esitän, kun joku ehdottaa hallitusjäsenyyttä on, että miksi omistat yrityksesi? Kysymyksen pitäisi olla täysin triviaali ja vastauksen pitäisi tulla muutamassa sekunnissa. Aina ei vaan näin ole ja niiden yritysten päättäjätiedoista ei nimeäni tule löytymään. Tämä on kuitenkin jotenkin niin perustavaa laatua oleva kysymys, että ennen aivan kaikkia muita operaatioita, joilla sitä tahtotilaa sitten lähdetään toteuttamaan, olisi jokaisen menestystä haluavan yrittäjän oman etunsa nimissä vastattava rehellisesti kysymykseen: ”Miksi omistan yritykseni?”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti